Käpylän Pallossa 12-vuotiaasta alkaen pelannut 2005-syntynyt Eemeli Puolitaival teki B-juniorivaiheen jälkeen hieman normaalista poikkeavan ratkaisun ja suuntasi pelaamaan Espanjaan Reusin kaupunkiin U18-joukkueeseen. KäPassa Eemeli toimi myös valmentajana pelaamisen ohessa seuran nappulaliigassa. Kyselimme Eemelin kuulumisia Espanjasta, kun takana on 5 kuukautta elämää ulkomailla.
Missä seurassa ja joukkueessa pelaat?
Muutin tammikuussa Reusiin Espanjaan, ja pelaan Fundació Futbol Base Reus -seurassa. Olen enimmäkseen pelannut U18-joukkueessa, mutta olen myös käynyt treenaamassa ja pelaamassa U19-joukkueen kanssa.
Miten päädyit Reusiin?
Minulla on pitkään ollut haaveena päästä pelaamaan ulkomaille ja saamaan uusia kokemuksia. BSM-sarjan loputtua viime syksynä tuli hyvä sauma lähteä kevääksi Kataloniaan. Pitkäaikaisella potkutekniikkavalmentajallani Eeva-Maria Saarella on kontakteja täällä Espanjassa, ja hänen avullaan järjestyi pääsy try outeille Reusiin. Onnistuneiden try outtien jälkeen päätös oli helppo tehdä, kun paikkaa tarjottiin joukkueessa, ja sitten täytyi vain sopia käytännön järjestelyistä mm. opiskelun suhteen. Tällä hetkellä käyn Mäkelänrinteen lukiota ja sovimme koulun sekä opinto-ohjaajan kanssa, että suoritan osan opinnoista kevään aikana Märskyyn etänä. Opiskelen myös joitain aineita paikan päällä Espanjassa.
Millaista harjoittelu ja pelaaminen Espanjassa on ollut?
Harjoittelu ja pelaaminen on ollut täällä erilaista, sillä espanjalainen jalkapallokulttuuri näkyy vahvasti siinä mitä ja miten asioita tehdään. Treeneissä on aina pallo mukana kaikessa mitä teemme, ja pallokosketuksia tulee enemmän kuin Suomessa. Ei tullut yllätyksenä, että treeneissä on paljon pallonhallintapelejä sekä syöttödrillejä. Drilleissä ja peleissä korostuu erityisesti yksilöllinen taitotaso, minkä täytyy olla hyvä, sillä täällä ei saa anteeksi mitään.
Kaikki treeneissä tehdyt asiat liittyvät jollakin tavalla pelitapaan. Drilleissä tulee vaikeitakin tehtäviä pelaajille, ja oletusarvona on, että jokainen joukkueen pelaaja pystyy suoriutumaan vaadittavalla tasolla. Vaatimustasoa ei lasketa koskaan pelaajien tason mukaan, vaan pelaajien tulee nostaa oma tekeminen tarvittavalle tasolle. Valmentajat eläytyvät voimakkaasti ja vaativat erittäin paljon, mikä näkyy ja kuuluu mm. äänen käytössä ja välittömän palautteen antamisessa oli kyseessä sitten positiivinen palaute hyvistä suorituksista tai jonkun asian korjaamiseen liittyvä neuvo. Oma keskittyminen pysyy hyvänä, kun tietää, että jokaisesta huolimattomasta syötöstä huomautetaan. Myös pelaajat vaativat toisiltaan paljon. Otteluissa on usein jopa satoja katsojia ja tunnelma on korkealla. Jokainen pelaaja haluaa antaa kaikkensa kentällä, kun tietää valmentajan, joukkuekavereiden sekä fanien odottavan maksimaalista yritystä.
Mitä eroja paikallisessa futiksessa on Suomeen?
Isoimmat erot Suomeen verrattuna ovat olleet nimenomaan jalkapallokulttuurissa. Pelien tunnelma nuorten peleissä on aivan eri luokkaa, ja miesten peleissä ero on vielä suurempi. Seurassa on hyvä yhteisöllinen tunnelma, ja kaikki tuntuvat olevan osana suurta perhettä. Monet kentät ovat Espanjassa yksityisiä ja avoinna vain joukkueille varattuina treeniaikoina, joten täällä ei ole paljon kenttiä mihin pääsee treenaamaan omalla ajalla. Tämä ei tosin näy ainakaan lasten jalkapallon pelaamisen määrässä, pikemminkin päinvastoin. Iltaisin ja viikonloppuisin kaikissa puistossa tai piha-alueilla näkee kaikenikäisiä lapsia pelaamassa pienpelejä tai syöttelemässä keskenään. Meillä Suomessa on todella hyvät olosuhteet treenaamiseen ja paljon hyväkuntoisia tekonurmikenttiä, jotka harvoin ovat oikeasti täynnä. Uskon, että talvisinkin jokainen pystyisi treenaamaan hyvin, kun vain osaa käyttää hieman luovuutta.