Ilari Lintukangas, 44, on valmentanut KäPassa 10 vuotta. Tällä hetkellä Ilari toimii vastuuvalmentajana 07 AC:ssa. Lisäksi hän on 05 Cityn huoltaja.
”KäPan valikoituminen seuraksi tapahtui oikeastaan sattumalta. Elokuussa 2010 neljän ja kahden vuoden ikäiset poikani halusivat molemmat aloittaa jalkapallon harrastamisen. Lähiseuroista ainoastaan KäPa tarjosi harjoittelumahdollisuuksia kummallekin pojalle.”
”Seuraan ilmoittautuessa lomakkeella kysyttiin, oliko vanhemmilla kiinnostusta osallistua lasten ohjaamiseen. Ajattelin, että joudun joka tapauksessa seisomaan kentän laidalla treenejä seuraamassa, joten voin vallan hyvin osallistua, jos panoksestani on apua. Olen siis faijakoutsin perikuva. Valmentajaurani alkoi 06–07 Arsenal -joukkueen apukoutsina”, lapsena koripalloa, pesäpalloa ja jääkiekkoa Kouvolassa pelannut Ilari jatkaa.
Ilari kertoo, että KäPa on tarjonnut hänelle haastavan ja palkitsevan ympäristön kehittyä valmentajana. Esille nousevat muun muassa mahdollisuus saada koulutusta ja tilaisuudet keskustella seuran muiden valmentajien kanssa jalkapallosta ja valmentamisesta.
”Mentoreista ja sparrauskumppaneista haluan erikseen mainita jo edesmenneen Mikko Åhlgrenin sekä 05 Cityn nykyiset valmentajat Jude Saarron ja Kalle Hakkolan.”
Mikä valmentamisessa sitten on parasta Ilarin mielestä?
”Parasta on lasten ja nuorten kanssa yhdessä tekeminen. Minulle tuottaa suurta iloa, kun näen pystyneeni osaltani auttamaan pelaajaa eteenpäin, oli sitten kysymys itse peliin tai kentän ulkopuolisiin asioihin liittyvistä seikoista”, Ilari kertoo.
”Henkilökohtaisesti valmentamisen tuoma tasapaino omalle arkityölle on minulle kullanarvoista. Kun vetää KäPa-verkkarit päälle ja astuu kentälle, poistuvat työasiat välittömästi mielestä.”
”Koen, että jalkapallon ja sen valmentamisen opettelu on tuonut elämääni valtavasti uutta haastavaa sisältöä viimeisen 10 vuoden aikana. Harvassa asiassa oppii uutta yli nelikymppisenä samaan tahtiin kuin minä päivittäin jalkapallon parissa.”
Ilari pitää tärkeänä jalkapallon kasvatuksellista merkitystä.
”Koen, että urheilu, ja jalkapallo eritoten, voi olla osalle nuorista ainoa paikka elämässä, jossa pääsee todella käyttämään luonteenpiirteitään vahvuuksina ja onnistumaan. Pidän erittäin tärkeänä tehtävänäni valmentajana mahdollisimman monen pelaajan pitämisen lajin parissa ja onnistumisen edellytysten luomisen ihan jokaiselle joukkueessa harjoittelevalle pelaajalle”, Ilari pohtii.
KäPaa Ilari kuvailee ”suureksi, mutta pieneksi seuraksi”.
”Pidän seuran pienuutta vahvuutena, sillä olen nähnyt, kuinka seuraidentiteettiin ja yhteistoimintaan panostamalla saadaan seuraan sitoutuneita tekijöitä ja erinomaisia tuloksia.”
KäPan lisäksi Ilarin sydäntä lähellä on eräs saksalainen seura, joka on käpalaisillekin tuttu.
”Olen KäPan yhteystyöseuran Hamburger Sport-Vereinin pitkäaikainen fani. Fanitus sai ensikipinän keväällä 1999 saksan kielen opintomatkalla, kun ensimmäisen kerran pääsin seuraamaan ottelua silloin remontissa olleella Volksparkstadionilla. Olin myyty, kun kuulin laulut ja näin stadionin repeävän huutoon ja lippumereen HSV:n tehdessä maalin.”
”Lukuvuoden 1999-2000 olin vaihto-opiskelijana Hampurin yliopistossa, mikä viimeistään sinetöi rakkauteni seuraan. Jännityksellä odotan päivää, jolloin näen kentällä HSV:n akatemiassa kasvavia KäPa-kasvatteja”, Ilari päättää.