Alavalikko

Historia

Käpylän Pallo perustettiin v. 1956 edistämään poikien jalkapalloharrastusta lähiseuduilla. Poikia jalkapallopeleihin löytyi silloin runsain määrin Mäkelänkadun ja Koskelantien uusista kerrostaloista ja raviradan kulmilta löytyivät sopivat kentät. Käpylän pallo organisoi ensimmäisenä jalkapalloseurana ‘nappulaliigat’. Liigajoukkueet saivat nimensä Englannin liigan seuroilta ja muutama joukkue jopa sai pelipaidat liigajoukkueilta lahjaksi.

KäPa täyttää vuonna 2006 50-vuotta. Tätä juhlahetekeä varten seurassa on perustettu toimikunta, jonka tehtävänä on tallentaa ensimmäiset 50-vuotta kansien väliin. Jos sinulla on historiallista aineistoa tallessa näiden vuosien varrelta, niin ota yhteyttä Reijo Vuorentoon.

KäPa A-71 kaikkien aikojen junnujoukkue

Vuoden 1971 A-juniorijoukkue on varmasti Käpylän Pallon kaikkien aikojen juniorijoukkue. Sen menestys oli mainio: A-nuorten SM-pronssin ja hyvän nappuloiden SM-kisamenestyksen väliin mahtuvat piirin mestaruudet kaikissa junioriluokissa (D-nuoret -65; C-nuoret -67; B-nuoret -69 ja A-nuoret 1971) sekä Pirkkola-cupin Cupin voitto A-juniorivuoden päätteeksi vuonna 1971. Lähes ainutlaatuista on, että porukka kokoontui yli 20 vuoden ajan junnuvuosien jälkeenkin yhteen futaamaan - sekä kentällä että sen ulkopuolella.

Mitalien ja menestyksen kausi 1971

Viimeinen vuosi A-junioreissa muodostui joukkueen parhaaksi. Kauteen valmistauduttiin rajusti harjoitellen. Harjoituskauden viimeinen silaus oli keväällä Saksassa Hannoverin ympäristössä pelattu nuorisoturnaus. Westerbergin Max onnistui järjestämään pienen suomalaisseuran jalkapallon suuruuksien rinnalle kovaan turnaukseen, kauan ennen Helsinki cup’ia. Pikkuseuran peliesitykset Saarlandin ja Hampurin piirijoukkueita vastaan olivat niin tasokkaita, että KäPa-A asettui suosikkina peliin Hollannin poikien maajoukkuetta vastaan! Takkiin tuli, mutta kokonaisuutena turnaus sujui niin hyvin, että kauden alkaessa itseluottamus oli lähes rajaton.

Siihen aikaan nuorten SM-sarjaa pelattiin vain A-junioritasolla. Sarjasysteemikin oli toisenlainen kuin nykyään. Mestaruudesta pääsi kamppailemaan vasta monien karsintojen jälkeen. Eikä menestys tullut helpolla. Karsiutuminen oli lähellä vaikka alkusarjan kolmen pelin jälkeen maaliero oli peräti 35-1. Lahden Kuusysin voittamiseen tarvittiin huippujännittävä uusinta. Hupaisa yksityiskohta muistuu alkusarjan ottelusta Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan: erotuomari ehdotti puoliajalla uusia jakoja. Ottelu päättyi 20-0.

Loppusarjassa kokomustassa peliasussa pelannut KäPa voitti KuPS:n Kuopiossa, sekä HJK:n, Ässät ja Seinäjoen Sisun; TPS:n kanssa pelattiin vieraissa tasan, mutta lopulta mestaruuden voittaneen Lahden Reippaan ja hopealle sijoittuneen Rovaniemen Palloseuran aliarviointi kostautui häviöinä. Kauden päätteeksi käteen lyötiin SM-pronssimitalit, piirin mestaruus ja Pirkkola Cupin mestaruus. Pirkkola-Cupin voitto tuntui erityisen makealta, kun A-juniorijoukkue pudotti välierissä seuran oman edustusjoukkueen.

Yhteishenki ja seitsemäntoista tähteä

Joukkueen menestyksen salaisuus oli mahtava yhteishenki. Se oli peräisin lapsuusajan pelitoveruudesta, joka kantaa kauas pelikenttien ja peliuran ylikin. Joukkueen ydin on lähtöisin Käpylän nappulaliigan Leedsistä ja Siilitien kansakoulusta 1960-luvun alkupuolelta. Kun seitsemän vuotiaat sahurit aloittivat peliuran neppulaliigassa, innostus oli niin kova, että kouluakin käytiin Leedsin pelipaidassa. Useimmat pelaajista olivat Siilitien vuokrataloista Herttoniemestä ja joukkue hitsautui yhtä hyvin kavereiden kodeissa, pihoilla ja koulussa kuin kentilläkin. Yhteishengen lisäksi tarvittiin pelaajia, joilla oli taitoa, rakkautta jalkapalloon ja valtava halu kehittyä. Joukkueessa oli tähtiä, mutta ei yhtä tai kahta, vaan joukkueellinen. Kuvaavaa oli, että esimierkiksi C-juniorivaiheessa Helsingin piirin tekniikkakilpailuissa kuusi seitsemästä ensimmäisestä oli KäPan junnuja. Tai että Helsingin piirin B-juniorijoukkeen 16 pelaajan rinkiin mahtui Käpan pelaajien lisäksi vain 4-5 muuta. Kuitenkin kilpailu pelipaikoista oli kovaa; Kentällä voi olla samanaikaisesti vain 11 pelaajaa.

Kolmas menestyksen avain oli joukkueen manageri-valmentaja Max Westerberg ja joukkueen ympärille kertynyt vahva tukirinki. Maxilla oli taktista silmää pelin johtamiseen ja joukkueen kasvattamiseen sekä riittävän raaka luonto vaatia harjoittelemaan kovaa ja tosissaan. Tukirinkiin kuuluivat joukkueen huoltajan Sulaojan Taukan ohella Sulaojan Kirsti, Hukan Veikko, Meren Hessu, Suomalaisen Ilkka sekä lähes kaikkien pelaajien vanhemmat. Kiitos Teille siitä. Panoksenne oli korvaamaton.

Maaotteluja, maalikuninkuus ja muita menestyksiä

A-juniorikauden 1971 jälkeen osa pelaajista siirtyi muihin seuroihin, osa jatkoi ykkösjoukkueessa. Sen jälkeen ei yhteisiä sarjaotteluja ole ollut. Porukka ei kuitenkaan hajonnut, vaan kokoontui yli 20 vuotta yhteiseen muisto-otteluun, jonka jälkeen pelattiin parhaat pelit uudelleen saunassa.

Erkki ‘Eetu’ Salo ja Matti ‘Masa’ Viitala menestyivät pelaajina parhaiten. Loistavana harhauttajana tunnettu Eetu Salon monivuotista mestaruussarjauraa kaunistaa maaotteluedustusten lisäksi SM-sarjan maalikuninkuus. Viitalan Masa pelasi kymmenkunta maaottelua 21-vuotiaiden maajoukkueessa, sekä runsaan vuosikymmenen Ponnistuksen ja SePSin luotettavana topparina. Eetun ja Masan lisääksi eri maajoukkueissa esiintyivät joukkueen kapteeni, pallotaituri Juhani ‘Junda’ Raudoskoski sekä keskikentän kestävyysihme Seppo ‘Sepi’ Jääskeläinen. Mestaruussarjassa ja muissa yläsarjoissa pelasivat aikansa myös Timo ‘Timppa’ Sulaoja, Uolevi ‘Uokki’ Keskiaho, Harri ‘Spinke’ Spaak, Kai ‘Kaitsu’ Orädd ja Reijo ‘Retsi’ Aholainen.

Käpylän Palloon jääneet pelaajat auttoivat auttoivat seuran nousuun III-divisioonaan ja myöhemmin sen kärkitaistoihin. Eräät, kuten luunkova pakki Tapani ‘Tappi’ Vuorio, varma maalinvartija Pauli ‘Jämä’ Järvinen sekä Keskiahon Uokki ja Salon Eetu olivat myöhemmin nostamassa Käpa:n kakkoseen. Jo mainittujen lisäksi tärkeä osuus joukkueen ja seuran menestykseen oli myös Risto ‘Riku’ Auvisella, Timo ‘Päkä’ Pärssisellä, Reijo ‘Vessu’ Vesterisellä, Hannu ‘Loge’ Louhella, Tapio ‘Tabu’ Turusella sekä Bobby Mooren tyylikkyydellä topparia pelanneella Tapio ‘Taabo’ Havastolla. Vuosien varrella joukkueessa pelasi monia muitakin taitureita, jotka eivät enään 1971 olleet mukana.

Aktiivi peliura on ohi, mutta monet jatkavat yhä juniori touhuissa, ikämies porukoissa tai futiksen johtoportailla. Rakkaus jalkapalloon ja sen myötä syntynyt pelitoveruus elää kuitenkin yhä kaikkien mielissä.

Helsingissä, heinäkuussa 1996
Reijo Aholainen